| Carta Marina, kartta vuodelta 1539 |
| Olaus Magnuksen luoma |
| |
Carta Marinasta on tiettävästi jäljellä vain kaksi alkuperäiskappaletta. Itse asiassa vuosisatojen ajan luultiin, että kartta oli täysin kadonnut, tai siihen viitattaessa viitattiin virheellisesti Olaus Magnuksen Historia -teoksen Carta Gothicaan (kuten Olaus Magnus itse nimitti karttaansa). Ensimmäinen alkuperäinen kartta löydettiin vuonna 1886 Münchenin Hof- und Staatsbibliothekista. Upsalan yliopiston kirjasto osti toisen kartan 1962 Sveitsistä. Kartan hankintaan liittyvistä olosuhteista tuli yksityiskohtaisempaa tietoa julkisuuteen vasta vuonna 2002, sillä yliopiston kirjaston Käsikirjoitusosastolla säilytettyä, aiheeseen liittyvää aineistoa koski 40 vuoden rajoitus.
Kartta muodostuu yhdeksästä erillisestä puupiirroksesta ja sen koko on yhteensä 1,25 x 1,70 metriä. Yhdeksän osaa on merkitty suurilla kirjaimilla A, B, C, D, E, F G, H, I, ja jokaisella suurella kirjaimella merkityllä alueella on myös pienempiä kirjaimia, jotka osoittavat kartan kuvituksia. G-arkissa on kartan sisällön selitys latinaksi.
Länsi-itä -suunnassa kartta ulottuu Islannista Skotlannin ja Englannin kautta Suomeen, Balttian alueelle ja osittain Venäjälle. Pohjoinen-etelä -suunnassa kartta ulottuu Skandinavian pohjoisosista Saksan Itämeren rannikolle. Osa Grönlannista on lisätty erikseen vasempaan ylänurkkaan, vaikka osa siitä onkin merkitty olevan lähempänä Skandinaviaa. Nimestään huolimatta Carta Marina ei ole ensisijaisesti merikartta. Se on ensimmäinen suhteellisen oikeellinen Pohjoismaiden kartta. 1500-luvun alkuun saakka yleinen tietous Pohjoismaiden maantiedosta perustui enemmän tai vähemmän Ptolemaeuksen kuvauksiin. Jo yksi vilkaisu Ptolemaeuksen ensimmäisten painettujen laitosten karttoihin Skandinaviasta paljastaa Carta Marinan vallankumouksellisuuden. Carta Marina merkitsi myös ruotsalaisen kartografian syntymää. Kumpikaan löydetyistä kartoista ei ole värillinen. Kartan ostajan oletettiin lisäävän värit oman mieltymyksensä mukaan. Latinankielisten selitysten yläpuolella sijaitsevat vaakunat on jätetty avoimiksi, jotta ostaja voisi lisätä niihin omansa. Vasta Carta Marinan myöhäisemmät ja kooltaan pienemmät versiot (kuten Lafrerin kaiverrukset vuodelta 1572) ovat värillisiä.
Kolme erilaista kirjoitusta selvittävät kartasta löytyvien pienempien kirjainten tarkoitusta: kartan latinankielinen kuvaus (alhaalla vasemmalla) ja kaksi erikseen painettua kuvausta italiaksi ja saksaksi. Kuvaukset poikkeavat toisistaan sekä kooltaan että yleisiltä pyrkimyksiltään. Italian- ja saksankieliselle yleisölle on selvästikin suunnattu omat erilliset huomiot. Saksalainen lukija, joka oli tietenkin lähempänä Pohjoismaita, tunsi maat ja kuvaillut asiat ennestään, eikä siksi tarvinnut niin monia innostuneita ja hieman liioiteltuja kuvauksia Pohjoismaista kuin italialainen lukija.
Kirjoittaja halusi antaa koulutetulle italialaiselle lukijalle kuvan toistaiseksi melko tuntemattomista, mutta rikkaista ja ihmeellisistä Pohjoismaista, joiden aarteet ja historia oli yhtä muinaista ja kunnioitettavaa kuin Etelä-Euroopan maissa (etenkin Ruotsin, joka oli lähimpänä kirjoittajan sydäntä). Olaus Magnus osoitti erityisen ruotsalaisen kansallismielisyytensä sisällyttämällä kartan oikeaan alakulmaan kansojen ja heimojen nimet / vaakunat ja seuraamalla heidän kehitystään gootteista, Rooman valloittajista, jotka olivat lähtöisin skandinaviasta. Kansallismielisyyttään hän oli osoittanut ensimmäisen kerran julkisesti jo 1400-luvulla.
Hän halusi myös todistaa katoliselle maailmalle, minkä kauhean menetyksen he olivat kärsineet uskonpuhdistuksessa ja mahdollisesti antaa syyn alueen hengelliseen uudelleenvalloitukseen. Tosin myönnettäköön, että tämä saattaa jossain määrin olla jälkikäteen luotu tulkinta.
|
| © Margareta Lindgren 2003 |
| |
|
|
|